Suomiko maailman kuudenneksi onnellisin maa, älä viitsi!
Meillähän on taantuma, marraskuu, toppatakki-juhannus, 200 000 ihmistä masennuslääkityksellä ja korkeat itsemurhaluvut. Makkarakin on tässä maassa mustaa –ainakin Tampereen seudulla. Tähän kysymykseen Pesulanpitäjän on ihan pakko puuttua. (ja samalla: Tervetuloa seuraamaan uutta blogiani, Timanttipesulaa)
Jo useampana vuonna kansainvälinen joukko taloustieteilijöitä, tilastotieteilijöitä ja neurotieteilijöitä on tehnyt listauksen maailman onnellisimmista maista. Mittareita ovat muun muassa terveys, sosiaaliset turvaverkot, vapaus tehdä omia valintoja, anteliaisuus, korruption vähäisyys ja maan bruttokansantuote. Kansat luokiteltiin sen perusteella joko “kukoistaviin”, “selviytyjiin” tai “kärsiviin” (The World Happiness Report 2015)
Tuoreimmassa listauksessa ykkösenä keikkuu Sveitsi ja sitä seuraavat seitsemän perintöprinsessaa ovat kaikki pohjoisen pallonpuoliskon maita: Islanti, Tanska, Norja, Kanada, Suomi, Hollanti ja Ruotsi.
Helppoahan listavoittajien on hymyillä: kukkuvia kultakelloja ja maailman parasta suklaata, öljynporauslauttoja takapihalla, maailman komeimmat jääkiekkoilijat ja kuumat lähteet. Tanskassa olen törmännyt maailman iloisimmanpunaiseen makkaraan ja Australiasta tuotuun hymyilevään prinssinmorsiameen. Tuttava tilasi Tanskasta jopa onnellisen miehen spermaa. Mutta että Suomikin.
Yksi tutkimuksen avainlöydös on se, että kansalaisten tyytyväisyyden ja onnellisuuden kokemus aivoissa perustuu neljään tekijään: Kykyyn säilyttää myönteisyys. Kykyyn toipua kielteisistä tunteista, kuten surusta taia vihasta. Ajan viettäminen perheen ja ystävien kanssa. Toisista välittämiseen ja luvan antamiseen itselleen tuntea iloa tai jopa haltioitumista.
Kyse ei siis ole kansalaisuudesta vaan kansalaistaidoista. Onnellisuus ja hyvinvointi ovat taitoja, joita voi vahvistaa harjoittelemalla. Jo lyhyessä ajassa muistiin, havainnointikykyyn tai itsetietoisuuteen liittyvissä aivoalueissa tapahtui myönteisiä muutoksia, kun koehenkilö meditoi tai osallistui esimerkiksi mindfulness-ohjelmiin.
Me suomalaiset kutsuisimme sitä ehkä sisutreeniksi. Sinnikkyydeksi palautua kolhuista. Nousta kuopasta. Maksaa velkansa – vaikka hampaat irvessä. Taantuma-Suomi ei juuri nyt ole onnellisimmillaan, vaan keskellä sitä yhteiskunnallista poteroharjoitusta, josta onnellisuus voi syntyä. Sama pätee ehkä sinuun.
Kirjailija Donald Millerin mielestä pohjoismaalaiset ovat onnellisimpia, koska heillä on realistisempi kuva siitä, mitä elämä parhaimmillaan voi olla. He eivät odota, että jokin tavara, huipputyö, fantastinen parisuhde euforisella seksielämällä tai edes Jeesus voisi kokonaan lopettaa pään henkisen kipuilun tai täyttää aukon sisuksissa.
Amerikka on listalla sijalla viisitoista, Meksikon ja Brasilian puristuksessa. Amerikkalainen unelma täydellisestä elämästä ja rikkauksista on niin vahva, ettei se vapauta ihmisiä iloitsemaan siitä, mitä heillä jo on.
Listan hännänhuippu on länsiafrikkalainen Togo, jossa vierailin kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin torikauppiaiden hittejä olivat voodoonuket, joihin neuloja pistelemällä saattoi torjua onnettomuutta. Kylävierailulla poppamies tanssi kaislasaappaissaan pahoja henkiä ulos puunaamio kasvoillaan. Togolaiselle onnettomuus kuten onnikin olivat jotakin itsen ulkopuolella, ja johon henkimenoin pyrittiin vaikuttamaan.
Miksikö kylmät, pimeät pohjoismaat ovat onnellisuustilaston kärjessä? Onko nopein tie onnellisuuteen, henkiseen vaurauteen sittenkin oman pään sisäinen jumppa. Siihen pitkä pimeä antaa taas pian monta hyvää oikotietä.
Lisää tutkimuksesta: http://uk.businessinsider.com/new-world-happiness-report-2015-2015-4?r=US&IR=T#ixzz3kCkGZh5k
TIMANTTIPESULA 