Äiti on Kreikka!

Auton takapenkiltä kuuluu teinini viiltävä analyysi: ”Äiti on Kreikka!”. Eikä analyysi ole aivan väärä. Olen lainannut pojan sinisestä säästölippaasta useamman kerran bussirahaa, enkä ole aina “muistanut” palauttaa.

Uutislehdessä talousviisas väittää, ettei Kreikalla ollut aietta maksaa velkojaan takaisin, sillä sellainen ei ole tapana Kreikassa. Onko minulla?

Suhteemme rahaan on petollisen tunnepitoinen ja häilyvän kulttuurinen, vaikkemme sitä tunnista. Esimerkiksi Kreikka on klaanikulttuuri, jossa oman klaanin jäsenen suosimista ei pidetä paheena – mutta omilta ei oteta. Intialainen ei epäröi tehdä pientä valkoista vilppiä ajaessaan oman perheensä tai perheyrityksensä etua, sillä perhe on aina ykkönen. Suomalainen muistaa isoisän maksaneen viimeisenkin sotavelkamarkkansa takaisin ja palauttaa bussista löytämänsä rahapussin kiltisti liikennelaitoksen löytötavaratiskille, vai palauttaako?

Jatketaan matkaa: Kulttuuriantropologi Clotaire Rapaillen mukaan rahan koodi merkitys amerikkalaiselle on todistus, a proof. Asuttuani jo useamman vuoden amerikkalaisten kanssa samassa taloudessa, ostan hänen teoriansa. Tienaamalla itse rahansa amerikkalainen todistaa olevansa arvokas ja merkityksellinen.

Amerikkalaiselle peritty raha ei ole yhtä hyvä kuin itse ansaittu. Paris Hilton ei siis ole A-listan rikas, koska elää vanhempiensa tienesteillä. Lottovoittajan raha on huonoa rahaa, koska ei vaatinut hikeä ja työtunteja. Sen sijaan Bill Gates on Englannin kuningatarta arvokkaampi, koska hän tienasi itse rahansa. Pitäköön siis eurooppalainen kuuden viikon vuosilomansa ja britit iltapäiväteensä, me painamme loputonta työpäivää ja tienaamme lisää, ajattelee amerikkalainen. Raha on uskonto, ja rahan kilinä kukkaroon on Jumalan lempeä siunaus amerikkalaiselle. Palkkakäyrä on amerikkalaisen sydänkäyrä, ja dollarin setelissä on pyhä huokaus: ”In God we trust” (vaikkakin sen poistamisesta dollarin setelistä käydään nyt kovaa vääntöä)

Testaan heti teoriaani amerikkalaisella au pairillamme, Celestellä, kun istumme autossa matkalla citymarkettiin.
– Tuo on niin totta! En kehtaisi pyytää vanhemmilta rahaa edes rahattomana opiskelijana, vaikka heillä on varaa antaa. Se ei tuntuisi oikealta, komppaa hän.
– Mutta amerikkalaisethan ovat loistavia antamaan rahaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen, haastan takaisin.
– Kyllä, mutta amerikkalainen auttaa mieluiten niitä, jotka ovat todistaneet voivansa myös itse tulla toimeen ja hankkia rahaa. Ovat siis auttamisen arvoisia. Jos naapurin rouva sairastuu syöpään, koko naapurusto varmasti auttaa häntä, mutta että tälläinen sosiaaliturva kelle tahansa kuin teillä Suomessa, no way….

Sieltä se sana tuli, a proof.

Ranskalainen ei illallisella puhu niinkään rahasta vaan seksistä, sillä rahasta puhuminen olisi vulgääriä. Suomalaiseltakaan ei kehtaa kysyä palkan suuruutta kasvokkain. Silti kaikkien verotustiedot ovat julkista stripteasea ja vuoden odotetuin juorukalenteri medioissa. Saksalainen vieraani on tästä tiedosta kauhuissaan: ”Mutta sehän on täysin luonnotonta ja tietoturvariski!”

Rahalla ei ole moraalia, mutta sinulla rahan käyttäjänä on. Rahalla ei ole tunnetta, mutta sinä koodaat siihen omat tunteesi, Se mikä sinulle on oikein, voi toiselle olla kauhistus. Jos raha olisi rationaalinen juttu, se ei olisi meille ongelma.

Poikani Kreikka-syytöksen jälkeen kipitän palauttamaan lainaamani eurot säästölippaaseen korkoineen. Vaikka pahiten hukassa olen siinä, mitä kuvittelen rahan voivan ostaa, ryhdyn silti tekoon: Yritän ostaa pojaltani luottamusta äitiin takaisin.

TIMANTTIPESULAN VIIKKOTEHTÄVÄ:

Kirjoita viisi sanaa, jotka sinulle ovat synonyymeja eli samaa tarkoittavia kuin raha. Sanat voivat olla nimisanoja, adjektiiveja tai jopa konkreettisia ihmisiä tai paikkoja. Ole itsellesi rehellinen tässä harjoituksessa.

Ja jos haluat, laita ne Pesulanpitäjälle tulemaan tai kirjaa tähän alle.

(P.S. Se, miten käyttäydyt rahan kanssa, heijastaa tunteitasi   rahaa kohtaan: pelko vai luottamus, ahneus vai anteliaisuus, stressi vai rentous, valta vai osattomuus, tyytyväisyys vai tyytymättämyys, onnistuminen vai menetys?)