Suursiivoa huomiotaloutesi

Kun viimeksi lähdin työmatkalle, jätin työhuoneeni oveen post-it -lapun: “Älä edes harkitse häiritseväsi minua, kun olen työmatkalla.” Kieliposkisessa viestissä on totuutensa. Työmatkani ovat viime vuosina suuntautuneet paikkoihin, joita edes Google ei osaa paikallistaa kartalla; paikkoihin, joihin kuski ajaa pitkin teitä, joita ei oikeasti edes ole, ja joissa tietoliikenneyhteydet ovat satunnaisia ja pätkiviä – jos sitäkään. Nämä työmatkat ovat vihkineet minut pyhään salaisuuteen: Saan paljon aikaan, kun keskitän huomioenergiani aina läsnäolevaan asiaan ja ihmiseen. Muistan tapahtumat ja ihmiset yksityiskohtaisesti vielä vuosien jälkeen, kun olen hetkessä läsnä. Läsnäolossa on karismaa.

Mustaa kahvia.
Huomionarvoista?

Huomiotaloudessa se, joka saa huomion, voittaa ja rikastuu. Siksi mainosviestit, hälyt, hilavitkuttimet, tuoksut ja kiehtovat kasvot pyrkivät varastamaan ensin huomiomme ja sitten rahamme. Aivan kuten muukin omaisuutemme, myös oma huomiovarantomme on rajallinen. Aivotutkijoiden mukaan neljä tuntia on maksimimäärä, jonka hommansa jo osaava tekijä pystyy keskittyneesti säätelemään tarkkaavaisuuttaan (lue:saamaan jotain fiksua aikaan työpaikalla). Aivot toimivat kuten lihas ja väsyvät jatkuvasta käytöstä.

Siksi kahdeksan tunnin työpäivässä on järkeä. Neljä tehokasta tuntia vaatii ympärilleen mainoskatkoja kuten lounas- ja kahvitaukoja, kokouskelluntaa ja muuta matalaenergisempää puuhaa. Viidentoista minuutin lisäys työpäivään ei tehokkuutta siis parantaisi. Työteho lisääntyy vain sillä, että tekee oikeita asioita.

Tarkistan asian neuvonantaja A:lta, kun istumme perjantaikahveilla. “Manage your energy, not your time”, haastaa hän. ”Jokaisella on omaa energiaa rajatusti, ja vain me itse voimme säädellä sitä, mihin paukut käytämme. Tuhlaatko kaiken energiavarantosi jo töissä, jolloin kotiin palaa sumuvaloilla ajava äiti? On harhaanjohtavaa puhua työn ja elämän tasapainottamisesta, work-life-balance, kun oikeasti meillä on ainoastaan elämän tasapaino, life balance”, tykittää A, suurperheen äiti ja psykologi.

Se, miten energiani päivän mittaan jaan, paljastaa arvoni. Eri elämänvaiheissa energia kannattaa sijoittaa eri asioihin, arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Mutta yritäpä säädellä energiatalouttasi neljän lapsen loukussa, jatkuvassa keskeytysten sarjatulessa!

Kun kirjoitan, en (yleensä) ole tavoitettavissa, sillä tekstin tuottaminen vaatii keskittymistä. Laitan puhelimen äänettömälle, ja vastaan viesteihin vasta kun irrotan huomioni. Kun keskustelen ystävän tai työkaverin kanssa, en (yleensä) anna puhelun keskeyttää sitä. En ole saatavilla 24/7. Voi harmittaa työnantajaa, mutta tiedän, mitä sillä voi voittaa. “Pitäisiköhän sun kuitenkin vastata?”, yllättää hammaslääkärini kysymällä, kun puhelimeni pirisee vimmaisesti käsilaukussa, ja pora surisee suussa pumpulituppojen välissä. Vitsailiko hän?

Vaarallisin energiasyöppö on pään sisällä. Käymme sisäistä puhetta itsemme kanssa 150–300 sanaa minuutissa – eli jopa 50 000 ajatusta päivässä, useimmat niistä kierrätettyjä. Suurin osa ajatuksistamme on siis samoja kuin eilen. Sama harmitus kiertää mieltäsi sinnikkäästi kuin itikka. Tuore ihastuksesi on kuin palosammutuspeite, joka tukehduttaa muun keskittymiskyvyn. Myös paska pomo tai puoliso voi näpistää huomiotaloudestasi liikaa.

Aidosti uuden ajattelun tuominen omaan päähän on urakka isolla U:lla, joten on järkevämpää muuttaa ensin toimintaa ja odottaa ajatusten laahautuvan perässä.

Paul Dolan on kuvannut mieltä maisemaksi, jossa laukkaa kaksi koiraa, tietoinen ja tiedostamaton. Tiedostamaton karkailee välillä villisti edes takaisin, tahtomattamme, kun taas tietoinen kulkee kiltimmin hihnassa. En ole kuitenkaan täysin tilanteen armoilla. Voin valita, ulkoilutanko koiriani hälyisessä puistossa, autiomaassa vai seesteisessä metsässä.

DSC01388

Aika ajoin huomiotalouteni kaipaa suursiivousta. Heitän pois tarpeetonta. Raivaan tilaa arvokkaalle. Piilotan tietokoneeni näytöllä vilkkuvia kuvakkeita. Pidän kännyn laukussa. Huomioekonomistiksi tullaan vain elämällä.

Juuri nyt nuorimmaiseni kiipeää syliini ja vaatii huomioni. Energiani siirtyy näppäimiltä häneen.

Terveisin Unna, pesulanpitäjä