(kun mikään ei riitä).
Nukuin yhden yön Donald Trumpin lakanoissa. Se tapahtui Las Vegasissa, Trump-hotellin 52. kerroksen sviitissä, heinäkuussa 2015. Yön aikana join myös Trump-pullovettä, kävelin Trump-aamutossuilla ja pesin tukan Trump-shampoolla. Luksussviitin yllättävän edullinen hinta, 78 dollaria, perustui talouden perusprinsiippiin eli kyltymättömyyteen. Hotellin loisteen häikäisemän turistin laskelmoidaan tuhlaavan rahansa kasinon pelipöydissä, enemmän toivossa.
Trump tietää.
Kun ihmisiltä kysytään, mikä heille olisi hyvä palkkataso, vastaavat useimmat, että puolet lisää nykyiseen – lähtötasosta riippumatta. Jos tänä vuonna saat sadan euron kuoppakorotuksen, olet hetken aikaa tyytyväinen. Ensi vuonna mittaat tulojasi jo 40 euroa korkeammalla mittapuulla eli korotuksesta katoaa melkein puolet pois saman tien. Mielen inflaatio tekee setelistä hetkessä silppua.
Teen (palkka)työtäni sekä maailman absoluuttisesti köyhimpien että rikkaimpien kanssa. Olen huomannut, että niin köyhällä kuin rikkaalla suhdetta rahaan ei enää perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen – kun lautasella on ruokaa ja pään päällä katto – määritä niinkään rahan määrä kuin tunteet rahaa kohtaan. Raha itsessään on pohjimmiltaan ratiota ja materiaa. Ongelmalliseksi sen tekevät siihen liitetyt tunteet ja tarpeet, jotka syntyvät jo varhain lapsuudessa. Miten rahasta puhuttiin perheessäsi, millainen rooli sillä oli, mitä tunteita siihen liittyi? Mitä kolikkosi toisella puolella lukee: valta, turvallisuus, rakkaus, arvostus tai osallisuus?
Suru ja alakulo saa meidät haluamaan muutosta, mitä tahansa muutosta. Siksi tutkimusten mukaan surulliset ihmiset – olipa syynä ero, masennus tai muu menetys – todennäköisesti ostavat kalliimmalla ja suostuvat myymään halvemmalla.
Jos et tunnista rahaan liittyviä tunteitasi, jatkavat ne elämäänsä sinussa tietoisuutesi ulkopuolella ja ohjaavat käyttäytymistä. Joskus päätepysäkki voi olla ylivelkaantuminen, konkurssi tai kitsauden aiheuttama yksinäisyys. Ehkä vain onni tai ilo.
Midaksella, kreikkalaisen mytologian Fryygian kuninkaalla, oli poikkeuksellinen kyky saada aikansa, rahansa ja talenttinsa kasvamaan korkoa. Sen päälle hän toivoi Dionysos-jumalan muuttavan kullaksi kaiken, mihin hän koski. Jumala totteli. Kun Midas herättyään aamulla venytteli raajojaan sängyssä, kolisi sänky kovuuttaan ja petivaatteet olivat puhdasta kultaa. Kun hän nälkäisenä tarttui aamupalaan, muuttui ruoka hänen hyppysissään kullaksi vesitilkkaa myöten. Kun hänen rakas tyttärensä Aurelia – ainoa asia maailmassa, jota hän rakasti enemmän kuin kultaa – ryntäsi huoneeseen halaamaan isäänsä, jähmettyi tyttö kultapatsaaksi. Vasta tällöin Midas ymmärsi toiveensa järjettömyyden.
Tunnistanko minä kyltymättömyyteni kuolettavan rajan? Entä sinä? Tunnistaako Donald Trump, joka kirjassaan ”101 Trump” toteaa: “Intohimo on kaksiteräinen miekka, mahtava motivaattori, mutta se voi nopeasti sokaista sinut näkemästä sokeita pisteitäsi. Kontrolloitu intohimo on hieno voimavara.”
Ehkä sinussakin on Midasta. Työsi, jolle olet omistanut intohimoisesti aikasi, näivettää perhe-elämäsi ja saa aikaan repiviä riitoja ihmissuhteissasi. Vaatekaapissasi lempivaatteiden kokoelma kasvaa, mutta ei enää lämmitä sielua saati kehoa. Ehkä koet jopa suurempaa turvaa siitä, että kenkäkaappisi on täynnä manoloita ja vuittoneita kuin säästöistä pankkitilillä. Ehkä elät parisuhdettasi kultaisessa häkissä, jossa on paljon rikkautta, mutta suurta tunteellista köyhyyttä ja pelkoa. Kirjahyllysi voi olla täynnä viisautta ja henkeä, mutta sinulla ei ole aikaa antaa sen ravita mieltäsi.
Herra Trump, sinä olet minulle kyltymättömyyden inkarnaatio. Kiitos silti, että sain yöpyä kultaharkossasi. Ei totisesti ole väärin omistaa paljon rahaa. Mutta olisi tosi väärin sinua ja minua kohtaan, jos raha tai tavara omistaisi meidät.
Terveisin, Unna