Millaista tunnetta raha-dj:si soittaa?

Veivasiko pääsi sisäinen tunne-dj hanoja kaakkoon kun tavaratalojen hullut ja vielä hullummat päivät iskivät päälle? Ei ihme. Sillä ostamalla hoidamme tunteita ja ydinmuistoja.

Pixarin mainio animaatio “Inside Out – Mielen sopukoissa” kertoo tunnesyötteistä aivoissamme. Hahmo nimeltä Ilo yrittää suojella pienen Riley-tytön mieltä kiukun, kateuden ja surun liiallisilta väliintuloilta. Elokuvassa tunnehahmot ohjaavat toimintaa kuin dj:t miksauspöydältä, tunneskaalaa vaihdellen. Ilon vaikein tehtävä on suojella Rileyn myönteisiä ydinmuistoja, joihin hänen identiteettinsä ja itsetuntonsa pohjautuu.

Millainen dj miksasi sinun rahankäyttösi tunteita tällä viikolla?

Raha itsessään ei ole tunne – se on pala paperia, metallia tai viivoja pankkiotteessa. Silti se kantaa voimakkaita psykologisia ja emotionaalisia merkityksiä, ja harva asia on niin täyteen ladattu tunnetta kuin raha. Raha saattaa ohjata suurta osaa elämäsi päätöksistä ja käyttäytymisestä. Omaan sisäiseen rahaelämääni kurkistaminen on ainakin itselläni rentouttanut ja järkeistänyt rahankäyttöäni. Olen laittanut rahani tuottamaan enemmän merkitystä ja onnellisuutta.

Jos olet tunteellisesti ylikuormitettu, kykysi itsekontrolliin vähenee. Juuri tähän “kaikkein hulluimpien päivien” psykologia rakentuu: musiikki, meteli ja vilkkuvat värit kaupoissa saavat aikaan kuormitusta ja häiriötä tunnekeskuksessamme. Konemusiikki vie lähes ekstaattiseen kokemukseen ja vinguttamaan luottokorttia. Vetämään vielä yhden henkäisyn vapautta.

Koska meillä on rahaan vahva tunneyhteys, saatamme toimia ajattelemattomasti tilanteessa, jossa väsymys tai stressi syö voimia. Siksi isoja taloudellisia päätöksiä ei pidä koskaan tehdä tunteellisesti liian kuormittavassa tilanteessa, kuten avioeron, kuoleman tai muun menetyksen hetkellä.

Entä ne ydinmuistot rahasta? Rahaviestit lapsuudenperheessäsi saattoivat olla hyvin ristiriitaisia: isä sai raivarin, kun äiti meni ostamaan lapsille uusia joulujuhlavaatteita pienestä budjetista. Siksi ostopäätösten tekeminen voi olla yhä vaikeaa, sillä kuulet kaikuja lapsuudesta: Olenko ostokseni arvoinen? Kannattaako minuun satsata? Miten minulle käy, jos ostan tämän?

Kun avaat ravintolan ruokalistan, käyt ehkä sisäistä keskustelua siitä, minkä hintaisen annoksen arvoinen olet. (tottakai hinnalla ja maullakin on väliä).

Rahan kuluttamista on ehkä pidetty perheessäsi jotenkin vääränä tai saituutta ainoana oikeana tapana elää. Aikuisena saatat jatkaa kivuliasta kitupiikin elämää, vaikkei siihen olisi enää muuta kuin tunnesyy. Tai ehkä teet vastaliikkeen ja sorrut liialliseen törsäilyyn. Jos säästäväisyyttä on opetettu sinulle pelolla, et ehkä uskalla ottaa edes järkeviä ja hallittuja riskejä, kuten kohtuullista asuntolainaa. Jos raha on ainoa syy pysyä nykyisessä työpaikassasi, etsi nopeasti uusi työ.

Jos vanhemmat toistivat aikansa olevan kallista, kuinka paljon aikaansa he sinulle antoivat – eli minkä arvoinen olit?

Jos taas vingutat visaa riskirajoilla tuloihisi nähden, mitä tunnetta tai tarvetta sillä hoidat? Rakastetuksi tai hyväksytyksi tulemista, tai turvaa siitä, että kenkäkaappisi on korkoja täynnä, vaikka pankkitilisi on tyhjä. Painoiko kulutusnappiasi ehkä sittenkin suloinen koston tunne: Sinulla on oikeus vielä yhteen, koska eksasi jätti sinut, pomosi on idiootti ja työviikkosi oli helvetillinen. Tunteet, joita emme osaa nimetä ja tunnistaa, eivät katoa. Ne jatkavat elämäänsä meissä, usein tietoisuutemme ulkopuolella ja voivat ajaa vaikeuksiin.

Vain harvalla on varaa hoitaa tunteitaan rahalla. Ehkä olet yksi heistä. Jollet, (ja siltikin) aloita oman rahahistoriasi tutkiskelu esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

Kirjoita viisi sanaa, jotka sinulle ovat mielleyhtymiä – samaa tarkoittavia – rahalle. Sanat voivat olla nimisanoja, adjektiiveja tai jopa konkreettisia ihmisiä tai paikkoja. Ole itsellesi umpirehellinen tässä harjoituksessa.

Rakkaudella, pesulanpitäjä Unna