Jos menetät merkittävät muistosi, menetät itsesi. Muistosi ovat sinun kokemuksellista pääomaasi. Netistä löytyy runsaasti kauppapaikkoja käytetylle tavaralle, joka mielessämme on jo menettänyt arvonsa. Mutta kuinka moni meistä olisi valmis käymään kauppaa tärkeimmillä muistoillaan? Ne eivät kuitenkaan säilytä arvoaan muistissasi ilman että pidät niistä huolta.
On kaksi strategista tapaa pitää huolta arvokkaimmista muistoistaan: joko välttely tai muistojen vahvistaminen muistinvirkistäjillä.
Välttelystrategiassa vältämme tilanteita, joiden pelkäämme pilaavan aiemmat tärkeät muistomme samasta paikasta tai tilanteesta. Useita vuosia sitten minulla oli suurenmoinen loma perheeni kanssa Thaimaassa. Se oli silloin vielä nelihenkisen (nyt kuusihenkisen) perheemme ensimmäinen pidempi ulkomaanloma yhdessä. Kokonaiset kaksi viikkoa aurinkoa, läheistä yhdessäoloa. En halua palata kuitenkaan tuohon paikkaan, jonka hiekka lomakuvissa, lastemme pienten varpaiden välissä, näyttää kullanhohtoiselta. Entä jos hiekka paljastuisikin valjuksi ja tupakantumppien likaamaksi? Tai hotelli, josta silloin niin nautimme, olisikin nuhjuinen ja turistinen. Moniko meistä oikeasti haluaa vierailla paikassa, jossa tietää itse saaneensa alkunsa vanhempien 60- tai 70-luvun Leningradin matkalla?
Juuri näin usea meistä ajattelee: Muistomme ovat niin arvokkaita, ettemme halua kirjoittaa niitä uusiksi. Haluamme säilyttää niiden hohdon. Emme välttämättä enää palaa paikkoihin, joissa tapasimme puolisomme ensi kertaa, teimme ensimmäisen raskaustestin tai asuimme lapsuudessa.
Aina arvokas ei ole edes vielä koettu, vaan vasta unelmoitu. Ystäväni oli kovin pahoillaan kuultuaan ex-puolisonsa vieneen uuden vaimonsa häämatkalle kaupunkiin, josta he aina yhdessä olivat unelmoineet. Se oli heidän yhteinen pakopaikkansa, romanttinen kätköpaikkansa. “Ex-mieheni pilasi Venetsian!” Toista ystävääni loukkasi kovin se, että ex-puoliso nimesi uuden liittonsa lapset nimillä, joita he olivat yhdessä suunnitelleet antavansa lapsille.
Toinen strategia ylläpitää kaikkein ainutlaatuisimpien muistojen arvoa on hankkia asioita, jotka arjessa palaavat muistuttamaan niistä. Ne voivat olla valokuvia onnellisista hetkistä, kiviä, oksankappaleita tai pullotettua vettä tärkeiden hetkien tapahtumapaikoilta, hikinen t-paita unohtumattomasta konsertista, tatuointi tärkeän ihmisen nimestä. Matkoiltani lähes mahdottomiin paikkoihin kuljetan mukanani mausteita, tuhruisiin vihkoihin kirjattuja reseptejä ja lauseita myöhempää käyttöä varten.
Muistot ovat kokemuksellista pääomaasi, mielen pankkitalletuksia. Ne eivät ole vain jotakin, mikä tapahtui, vaan ne ovat tulleet osaksi meitä. Olemme niiden kertymä. Kaikkea emme muista, kaikkea ei pidä muistaa, kun taas jotkin niistä eivät jätä rauhaan, vaikka haluaisimme. Strategisesti voit päättää mitä niistä ruokit, minkä annat kuihtua.
Nekin muistot, joita on vaikea lähes mahdottoman raskasta kantaa, voivat elämän loppupeleissä olla keveämpiä muistaa, kun luot niihin uutta merkitystä.
Ystävämme joutuivat hautaamaan pienen vastasyntyneen tyttärensä vain muutama viikko sitten. Elämä päättyi ennen kuin se oikeastaan alkoikaan. Se on muisto, jota kukaan ei kohdalleen toivo. Tumman surun keskellä järjestetty muistotilaisuus oli silti valoa täynnä: valkeisiin vaatteisiin pukeutuneet vieraat seisoivat keskellä valkoista kynttilämerta ja valkoisiin kehyksiin ripustettuja kuvia. Paikalla oli paljon valotettuja sanoja, kirkkaita kyyneliä. Jokainen meistä paikalla olleista kantaa nyt mukanaan kaunista muistoa pienen tytön elämästä, kuin valoa umpipimeän keskellä.
Kun pyhäinpäivänä lasket kynttilän sinulle rakkaan ihmisen haudalle tai sytytät kynttilän hänen valokuvansa vierelle, vahvistat muistosi arvoa. Pidä hyvää huolta muistoistasi.
Unna, pesulanpitäjäsi
TIMANTTIPESULA 