”Antamisen lihas liikuttaa elämäämme odottamattomalla tavalla. Timanttipesulan pitäjä joutuu kivääriväijytykseen Korokochon slummissa.”
Hieman suttuisessa ja epätarkassa päivityskuvassaan ystäväni Rosemary istuu kahden lapsensa kanssa jakamassa kymmenen neliösentin kokoista kuivakakun palaa: “Opetan lapsille, että tärkeintä on jakaminen – olipa se kuinka vähäistä tahansa – eikä se mitä itselle saa.”
Päivitys poikkesi silmiinpistävästi muiden ystävieni facebook-päivityksistä, joissa tirisivät possupaistit, mässäilyn orgastiset ilot ja ylelliset lomarannat. Nairobilaisessa slummissa asuvalla Rosemaryllä on ylipäätään hyvin vähän, mistä jakaa. Silti kaikista tuntemistani ihmisistä juuri hän on antanut eniten omastaan.
Tapasin Rosemaryn ensi kertaa kesäkuussa 2013 vieraillessani Korogochossa, jossa kahden neliökilometrin alueella asuu 80 000 ihmistä ruokottomissa oloissa. Kapeilla kujilla leikkivät lapset repaleisissa vaatteissaan, kujilla virtaavat jäte, uloste, roskat ja kulkukoirat. Leveimmillä väylillä käydään kauppaa hiilistä, emalikupeista ja haisevista kaloista, joiden ympärillä häärivät sadat hyönteiset. Ihmisten ulosteita muoviämpäreissä kuskaava mies eli paikallinen jätehuolto apureineen kertoo tienaavansa kuusi dollaria kuussa.
Korogocholaisia yhdistää turvattomuus – epätoivo saa ihmiset tekemään epätoivoisia tekoja. Musungun eli valkonaaman ei ilman turvajärjestelyjä anneta slummiin jalallaan astua. Kesäkuisella vierailullani sain itse tuta sen: jouduimme kiväärimiesten väijytykseen.
Näissä olosuhteissa kuka tahansa voisi syyttää olosuhteita mistä hyvänsä. Rosemaryllakin olisi monta syytä: hiv-tartunta, miehen työttömyys, rahattomuus, huollettavat orpolapset. Saatuaan ammattikoulutustipendin ompelijaksi Rosemary päätti, ettei jää olosuhteiden uhriksi vaan ryhtyy auttamaan sekä itseään että muita. Tekemällä kierrätyspaperista koruja ja kierrätystilkuista kasseja naiset ovat nostaneet itsensä alhosta – ja jakavat omat tulonsa jatkuvasti muille.
Minulle Rosemary on antamisen korkeakoulu. Rosemary teki lihaksi vertauksen lesken rovosta.
Neurotiede osoittaa, että toisille antaminen – olipa se rahaa tai aikaasi – aidosti aktivoi aivoissamme merkityksen ja palkkion tunnetta. Se jopa vähentää depressiota pidemmässä seurannassa. Ja kierre jatkuu: onnelliset ihmiset myös tienaavat keskimäärin enemmän rahaa, suoriutuvat tehtävistään selkeästi paremmin, tekevät parempia päätöksiä, neuvottelevat parempia sopimuksia. Yksi tapa onnellistaa itseäsi on antaa enemmän omastasi muille.
Hyvä antaja on hyvä saaja: hän tekee kaikesta, meistä kaikista ympärillään parempia. Hänen menestyksensä leviää ja moninkertaistuu, sillä sellaisia ihmisiä haluamme tukea. Vaikka alussa ottajan strategia voi näyttää menestyksekkäältä, matkallaan hän yleensä kohtaa paljon kateutta, pahaa tahtoa, pahanpuhumista, vähättelyä, joka voi kampittaa tietä menestykseen. On helpompi menestyä ja voittaa, jos ihmiset ympärilläsi haluavat sinun voittavan. Ottaja syö omalla toimintatavallaan itseltään tulevaisuuden voittoja.
Tutkimusten valossa antamalla rakennamme ikäänkuin onnellisuuden ja merkityksellisyyden varantoja. Samuel Johnson sanoin: ”Ihmisen todellinen mitta on siinä, mitä hän tekee niiden eteen jotka eivät koskaan voi korvata hänelle tehtyä hyvää”.
Halu antaa omastaan ei saa vaatia pakolaisvirtoja, tsunameita, maanjäristyksiä tai rajuja uutiskuvia. Sen tulee olla jatkuva lihastreeni, antamisen lihaksen harjoittaminen, vähästäsi tai paljostasi. Antamisen lihas liikuttaa elämäämme odottamattomalla tavalla. Juuri niin Rosemary itse teki, vaikka hänellä ei inhimillisesti katsoen ollut mitään.
Luonnontieteilijä John Burroughs kiteytti osuvasti jo reilu sata vuotta sitten: “Suuri mahdollisuutesi on siellä, missä itse olet. Älä väheksy oman paikkasi ja aikasi merkitystä. Kaikki paikat ovat tähtien alla, jokaikinen paikka on maailmankaikkeuden keskellä. – – – Katso jalkojesi alle. Kulta ja timantit ja kaikki arvokkaat kivet tulevat maasta, eivät ne tipahda päällemme taivaista, ja kaikki korkeimmatkin ajatuksemme ovat tavalla tai toisella muunnoksia ruoasta jota syömme. — Se, että sytyttää tulenkipinän hankaamalla pientä kiveä teräkseen on samaa juurta kuin synnyttää kauniita ajatuksia kotoisista tosiasioista”. (Divine Soil The Atlantic 1908, vapaasti käännettynä)
Lakkaa syyttämästä olosuhteitasi, katso maata jalkojesi alla. Sinulla on runsaasti varaa antaa aikaasi, rahaasi ja kykyjäsi. Lahjoita rohkaisun sana yt-kurimuksessa kärsivälle ystävälle, omia painajaisiaan pakenevalle pakolaiselle, sairaan lapsen äidille, bussissa istuvalle vierustoverille, koiraa ulkoiluttavalle naapurille. Anna kehu. Anna vitonen. Anna vaikka satanen. Mitä tahansa, kunhan harjoitat antamisen lihasta. Joka päivä voit tehdä sadat rosemaryt. Aloita edes yhdestä.
Vielä vähän joulumielellä, pesulanpitäjäsi Unna
TIMANTTIPESULA 