“Jos jengin haluaa pitää janoisena, tarjoilua kannattaa säännöstellä”. Näin kiteytti keikkataukoa pitänyt suomalaisartisti Cheek lehtihaastattelussa pohtiessaan, miten voisi pitkittää suosiotaan. Tuolla teorialla hän voisi jo istahtaa talousviisaiden seuraan.
Ylenpalttisuus on arvostuksen ja nautinnon arkkivihollinen. Sama pätee kaikkeen hyvään. Ilo tavarasta tai ruoasta himmenee, jos sitä on jatkuvasti ja helposti tarjolla. Tämä pätee niin lanttulaatikkoon, helteeseen, suklaaseen, MM-lätkään kuin Ferrariin. Olet onnellisin, jos osaat tauottaa nautintojasi tai luoda niiden ympärille erityisen hetken.
Esikoiseni, joka 14-vuotiaana päätti alkaa sijoittaa piskuisia säästöpossusäästöjään osakemarkkinoille, ilmensi jo metrinmittaisena kykyä lykätä välitöntä nautintoa. Kun poika nelivuotiaana oli avannut noin puolet joululahjoistaan, ilmoitti hän ykskantaan: “Tämä riittää minulle nyt, olen jo saanut tarpeeksi lahjoja.” Muu suku katsoi epäuskoisena avaamatonta lahjakasaa. Kyky kohtuullistaa ei näin kotipsykologin kokemuksella siirry geeneissä.
Otetaan esimerkiksi suklaa. Ensimmäinen pala tarjoaa ekstaasin. Toinen on kuin neljän tähden hotelli, ja kolmas tai ehkä vasta neljäs konvehti jo perusmuonaa. Turrut nopeasti. Piilota siis rasia välillä viikoksi tai kahdeksi, niin pystyt toistamaan saman ensitapaamisen nautinnon.
Mitä onnekasta meille tapahtuukin, meillä on taipumus palautua nopeasti samalle tyytyväisyyden perustasolle kuin ennen tuota tapahtumaa. Sitä kutsutaan hedonistiseksi adaptaatioksi. Iso osa tyytyväisyytemme lähtötasosta on geneettistä. Sen sijaan pitämällä breikkiä, voit lykätä turtumista. Jopa parjaamamme tv-mainokset voivat tutkitusti lisätä ja pitkittää suosikkisarjasta saamaamme nautintoa keskyttämällä katselun aina välillä. Ylenpalttisuus – se, että ahmit suosikkisarjasi kokonaisena dvd-boksina kerralla – riistää sinulta monet ilot.
Neuvo olla onnellinen siitä, mitä meillä jo on, ei toimi kuin hetken. Tottumus hyvään saa meissä aikaan karmeaa jälkeä. Ajan kuluessa huomiomme hakeutuu aina tutusta uuteen ja yllätykselliseen, siihen, mitä meillä ei juuri silloin ole. Meidät on koodattu niin, jotta pysyisimme ihmiskuntana liikkeellä. Tutkimuksessa työikäiset belgialaiset kertoivat vaurastumisensa myötä menettäneen kykyään iloita pienistä arjen asioista, kuten lempeästä tuulesta työmatkalla tai läsnäolemisesta läheisten kanssa. Kärjistäen voisi sanoa, että köyhä saa ilonsa halvemmalla ja helpommalla kuin rikas.
Tutkijat Frederick ja Loewenstain osuvasti muistuttavat, ettei ihminen ole lämpömittari. Jos meidät toistuvasti laitetaan 37-asteiseen veteen, tunteellinen mittarimme antaa joka kerran lämpötilasta eri lukeman, toisin kuin vakaa lämpömittari.
Raha tarjoaa pääsyn moniin iloihin ja ylellisyyksiin ja lisää lyhytkestoista onnea. Mutta pelkkä tietoisuus siitä, että onkin varaa lähes kaikkeen mitä haluaa, näyttää vähentävän onnellisuuden kokemusta pitkässä juoksussa. Jatkuvasti tarjolla oleva ylellisyys kadottaa silmissämme hohtonsa. Siksi kellariin rakennettu kotikuntosali huhuilee pian yksinäisyyttään, takapihan uima-allas täyttyy männynneulasista ja unelmien kakkoskoti Italiassa stressaa mieltä.
Kuusi samanlaista suklaarasiaa ei tee sinua lopulta onnellisemmaksi kuin yksi. Kolme legolaatikkoa ei onnellista muksuasi lopulta enempää kuin se yksi tärkeä (Ja ne kolmekin on nopeasti koottu.)
Miten paeta tottumuksen jäätävää totuutta?
Se, että pidämme taukoa tai luovumme joksikin aikaa meille tärkeistä asioista tai herkuista, palauttaa arvostuksen niitä kohtaan. Saman tekee rutiinin rikkominen. Perhettä tai lapsia ei voi laittaa katkolle, mutta rutiineita heidän kanssaan voi rikkoa. Lähde puolison kanssa kerran viikossa deiteille, kulje lapsen kanssa tarhaan eri reittejä, vaihtele makaronin kokoa ja väriä. Samasta syystä markkinoijan kannattaa luoda kausituotteita, joita on tarjolla vain määrätyn ajan. Saman sumppikahvin voit myydä tammikuussa “Lumikuningattaren henkäyksenä” ja heinäkuussa “Rusketusraitojen viimeistelijänä” pienellä tuunauksella. Tee arjesta herkku.
Siitä, mitä erityistä elämässämme on, kannattaa nauttia ja tarjoilla annostellen ja herkutellen. Miten, sitä se Jarekin nyt siellä miettii.