Teeveepaasto on kylmää matematiikkaa

Keskiviikkona kannan television ulos seitsemäksi viikoksi. Sen mittainen on pääsiäisen paastonaika, jonka idea on raivata tilaa elämän tärkeälle ja pyhälle.

Paaston idea on, että luopumisen pitää sattua, jotta se koulisi mieltä. Televisiosta luopuminen on minulle oiva kohde, koska addiktoidun helposti uutisvirtaan, Kardashianin perheen käänteisiin ja bisnessarjojen tunneterapiaan. Riippuvuuteni on pahimmillaan päivän vihoviimeisinä tunteina, kun olen saanut lapsilaumani höyhensaarille ja viimeiset hiekat lakaistua eteisestä.

Jos laskisin tuntihintaa mitäänsanomattomalle televisiontöllötykselle, järkyttyisin. Hinnan tekee kovaksi se, mitä vaihtokaupassa olen antanut pois. Menetettyä läheisyyttä läheisteni kanssa, uusia oivalluksia lukemattomista kirjoista, luovaa tekemistä ja oppimista.

Paasto herättää kysymään, paljonko aikani maksaa. Aika on vahvasti liitoksissa käsitykseemme identiteetistä. Jos teet päätökset puhtaasti rahan perusteella, johdatat itsesi ajattelemaan kylmän rationaalisesti. Jos taas lasket hinnan myös ajallesi, otat todennäköisesti paremmin huomioon sen vaikutukset onnellisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Laskukone ei laske kuin ensimmäistä. Ihminen taitaa molemmat.

Jos tapanasi on metsästää halpaa bensaa, mieti, kuinka paljon maksoi ajaa kaukaisemmalle tankkausasemalle, montako minuuttia siihen kului, ja kuinka stressaavassa mielentilassa liikennevaloissa jonotit. Jos säästösi oli neljä euroa, maksoit siitä paljon ajassa ja stressilukemina. Entä olisiko sittenkin kannattanut ostaa 85 euroa kalliimpi lentolippu ja säästyä yhdeksältä tunnilta puutumista lentokentän transit-hallissa.

On erittäin ookoo halpuuttaa arjen elämäänsä, mutta rehellinen uskaltaa laskea hinnan päälle myös kokonaiskustannukset.

Kahneman ja Krueger puhuvat U-indeksistä, eli ajasta, jonka käytät epämieluisiin asioihin, kuten ruuhkiin, jonottamiseen tai epämiellyttäviin työtehtäviin. Mitä pienempi lukusi on, sitä paremmin todennäköisesti voit. Paras hankinta on se, jonka U-indeksi on alhainen suhteessa sen suomaan hyvinvointiin.

Sisustusmessuilla saatoit hivellä ulkoporeallasta, jonka hintalappukin miellytti. Näit jo itsesi lämpimissä poreissa siemailemassa sinisiä cocktaileja ystäviesi kanssa, levollisena ja onnellisena. Ostosta on vielä kallis ja pitkä matka tuohon hetkeen. Altaan kuljetus ja asennus, sen viikottainen puhtaanapito, lämmityskulut, mahdollisen suojakatoksen rakentaminen. Ehkäpä kulutusluoton maksaminen. Ja tärkein: paljonko sinulla ja ystävilläsi oikeasti olisi aikaa poreiluun?

Mihin sinä käyttäisit yllättäen liikenevän ajan? Jos jo tienaat hyvin, olet tutkimusten mukaan alttiimpi hassaamaan säästyneet tunnit ja pennoset korkean stressitason tekemiseen. Lisäät ylityötunteja, shoppailua tai liikennevälineissä jurnuttamista.

Joskus on fiksua ajaa ohituskaistaa. Tukan voi pestä two-in-one-shampoolla, jossa hoitoaine on sekoitettu shampooseen. Frendit-sarjan uusintoja voi seurata hölkkäämällä 10 kilometriä juoksumatolla. Todella tärkeitä asioita elämässä ei kannata silti hoitaa kaksi yhden hinnalla -periaatteella.

Keskiviikkona alkaa paastonaika. Seitsemän viikon paastoaika on riittävän pitkä osoittamaan millaista vaihtokauppaa oikeasti elämässäsi harjoitat ja mitä se menetyksinä maksaa. Joko olisi aika ottaa selvää?