Kun ihmisiltä kysytään, mikä heille olisi hyvä palkkataso, vastaavat useimmat, että he haluaisivat noin tuplasti lisää nykyiseen – lähtötasosta riippumatta. Mitä jos niin tapahtuisi? Jos tänä vuonna saat sadan euron kuoppakorotuksen, olet hetken aikaa tyytyväinen. Ensi vuonna mittaat tulojasi jo 40 euroa korkeammalla mittapuulla eli korotuksesta katoaa melkein puolet pois saman tien. Mielen inflaatio tekee setelistä hetkessä silppua.
Joskus se tekee moraalistakin silppua. Siitä tuoreita esimerkkejä ovat veroparatiisipaljastukset ja Joris Luyendijkin kirja ”Rahan ruhtinaat” (Atena 2016), joka perustuu Lontoon Cityn pankkiirien luottamuksellisiin haastatteluihin. Ne kuvaavat maailmaa, jossa mikään ei ole riittävästi. ”Pankkimaailman päätöksenteossa ei ole sellaisia termejä kuin hyvä tai paha. Ei Cityssä mietitä, onko jokin ehdotus moraalisesti oikein tai väärin — Kun yrityksiä tai rikkaita sukuja autetaan välttelemään veroja lain rajojen puitteissa, kyse on ”vero-optimoinnista”. Koko se sanasto, jolla rahoitusalan ihmiset puhuessaan ja ajatellessaan käsittelevät omia toimiaan, on riisuttu termeistä, jotka voisivat käynnistää eettisen keskustelun”, kirjoittaa Luyendijk.
Lisäraha voi kohentaa elintasoasi. Se puolestaan voi parantaa hyvinvointiasi. Mutta raha ei kasvata onnellisuuden määrää enää sen jälkeen, kun olet päässyt keskimäärin keskituloisten sakkiin. (Raha tuo onnea ja tyytyväisyyttä vain tiettyyn pisteeseen asti, laskennallisesti noin 45-80 000 dollarin vuosituloihin saakka (Huom! Suomessa keskitulo 3000-3500 euroa /kk, eli lähempänä 40 000 vuodessa), ja sen ylittävä tai alittava määrä yleensä lisää arjen huolia). Lisätulo tai varallisuus on onnellisuutesi palveluksessa vain, jos se ruokkii tarvehierarkiasi ylimpiä tasoja. Ruokaa, autoja ja asuntojakin voi ostaa kaupasta, mutta mistä voisi ostaa rahalla yhteenkuuluvuutta, arvonantoa, rakkautta tai itsensä toteuttamista? Noiden tavoitteiden saavuttamisessa se, mitä sinä olet, millaisia ominaisuuksia ja suhteita sinulla on, on paljon painokkaampaa kuin se, paljonko tililläsi on rahaa.
Se, miten vanhempasi kokivat taloudellisen asemanne ja miten he rahasta ja rahan roolista puhuivat, vaikuttaa todennäköisesti enemmän käsitykseesi rahasta ja sen riittävyydestä kuin se, mikä perheesi todellinen taloustilanne oli. Se lyö tahtia mielellesi, kun käyt kamppailua sanojen ”lisää” ja ”riittävästi” välillä.
Suuri kiusaus on, että jymähdämme tyydyttämään alimman tarvehierarkiatason tarpeita. Ostat vielä toisen ja kolmannen auton kaikilla lisävarusteilla, vaikka pärjäisit yhdellä. Ostat vielä isomman talon, vielä kiiltävämmän keittiötason ja vielä tehokkaamman sähkögrillin, vaikka nykyisetkin riittäisivät. Ostat taas uuden jääkaapin jääpalakoneella, viimeistä huutoa olevan ruohonleikkurin, tyhjennät pajatsosi vaatekaupassa tai urheiluvarustekaupassa. Varustelet arjen perustarpeitasi loputtomiin ja yhä kalliimmin, vaikka sinun olisi jo aika siirtyä askel eteenpäin, tyydyttämään korkeamman tason tarpeitasi. Vain se voi lisätä onnellisuutta ja hyvinvointia.
Maailmassa riittää niin paljon shoppailtavaa, ettet saa katsettasi kohotettua ylös kohti ylemmän tason tarpeita. Sinne, missä onnesi lymyää.
Vaikkei Antiikin Kreikassa vaikuttaneista filosofeista ole pankkiliiketoiminnan vetäjiksi, merkityksellisestä elämästä heillä on yhä ajankohtaista sanottavaa. Esimerkiksi roomalaisen mestarin orjasta stoalaisuuden opettajaksi edennyt Epiktetus (55-135 C.E) opetti, ettei vauraus tule suurista omaisuuksista, vaan siitä, että kokee vähemmänkin riittävän, “Wealth consist not in having great possessions, but in having few wants”.
Paljonko sinä haluaisit?
Maailmassa rikkain prosentti omistaa yhtä paljon kuin loput 99 prosenttia ihmisistä. Keitä he ovat?
Suurin osa maailman miljardöörien kärkikymmeniköstä asuu Yhdysvalloissa, mutta miljardöörien lukumäärässä Kiina on jo kiilannut ohi Yhdysvaltojen. Top-10-listalta löytyvillä Billillä, Carlosilla, Warrenilla, Larrylla ja Amanciolla on nettovarallisuutta reippaasti enemmän kuin meillä muilla.
Meitä elää maapallolla noin 7 miljardia ihmistä. Joukkomme 62 rikkainta ihmistä omistaa saman verran kuin köyhempi puolikas maailman väestöstä, eli noin 3,5 miljardia ihmistä. Tämä käy ilmi Oxfamin vuoden 2016 alussa julkaisemasta raportista, joka perustuu Forbesin miljardöörilistaan ja sveitsiläisen Credit Suisse -talousyhtiön lukuihin. Ja isossa kuvassa trendi jatkuu: rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Köyhimmän viidenneksen tulot eivät kasvaneet juuri lainkaan vuosien 1988-2011 välillä, kun taas rikkain kymmennys kasvatti tulojaan 46 prosenttia. Sillä, jolla on paljon, annetaan lisää. Hän, joka elää äärimmäisen köyhyysrajan alla, kuluttaa alle 1,7 euroa päivässä.
Jos omaisuutesi velkojen jälkeen on 3210 dollaria, kuulut sveitsiläispankin luokituksen mukaan jo maailman asukkaiden varakkaampaan puoliskoon. Kymmenen prosentin kultakorttiklubiin kohoat 68 800 dollarin omaisuudella, ja kaikkeen rikkaimpaan prosenttiin 759 900 dollarin omaisuudella. Laskepa yhteen asuntosi, säästöjesi, autosi ja mummolta perityn kesämökin arvo. Yllättikö ranking-sijasi?
Niin, mitä sanoitkaan, mikä sinulle riittää?
TIMANTTIPESULA 