Oletko antaja vai ottaja – se ratkaiseva ero

Menestyminen vaatii aimo annoksen kovaa työtä, talenttia ja onnea – mutta sitä selittää vahvasti myös se, miten toimimme ja mitä jaamme itsestämme muiden ihmisten kanssa. Siihen kiintoisan näkökulman tuo organisaatiopsykologi ja Whartonin professori Adam Grant, joka on yli kymmenen vuotta tutkinut menestyjiä. Grant jakaa ihmiset kolmeen sarjaan, ottajiin, antajiin ja näiden kahden tyylin yhdistäjiin.

Puhdasverinen ottaja yleensä ottaa enemmän kuin antaa, sillä hänen maailmansa on täynnä kilpailua, jossa vahvin voittaa. Hän pitää isoa melua itsestään ja saavutuksistaan, mutta on niukka kehuissaan muille. Hän näkee itsensä aurinkokuntansa aurinkona, vaikka olisikin sen muilta energiaa imevä musta aukko. Ottaja auttaa muita varmimmin silloin, kun se hyödyttää häntä. Jollei heti niin myöhemmin. Hänen ystäväpiirinsä koostuu pääosin ihmisistä, joista on hyötyä hänelle. Ottajat mielellään lämmittelevät vaikutusvaltaisten ihmisten valokeilassa, joten he käyttävät huomattavasti energiaa hurmatakseen heitä.

Auttaja puolestaan antaa apuaan ja jakaa omastaan, vaikkei näkisi sen hyödyttävän itseään. Hän saa palkkansa siitä, että näkee apunsa hyödyttävän ja ilahduttavan muita. Työpaikalla auttaja antaa aikaansa, energiaansa, tietojansa, ideoitansa ja kontaktejaan muiden käyttöön. Hän sparraa muita, ja on kiinnostunut muista.

Sinullakin on heitä tuttavapiirissäsi. He vinkkaavat sinulle työpaikoista, kiinnostavista asioista, auttavat sinua näkemään omat lahjasi, tutustuttavat ystäviinsä, joiden uskovat ilahduttavan ja auttavan sinua, kutsuvat verkostoihinsa, näkevät vaivaa ilahduttaakseen sinua. He ajattelevat sinua lämmöllä. Heidän kanssaan koet olevasi saamapuolella.

Harva meistä on joko puhdasverinen auttaja tai ottaja, vaan jokin välimuoto, näiden kahden yhdistelijä. Meillä voi olla erilaisia rooleja eri tehtävissä. Uhrautuva äiti kotona voi ollakin piinkova ja itsekeskeinen pomo töissä. Kuten ottajakin, yhdistelijä miettii antamistaan strategisesti: kenestä voi olla hyötyä tulevaisuudessa? Useimmat meistä yrittävät tasapainotella antamisen ja ottamisen välissä, reiluuden periaatetta soveltaen. Vaikka et juuri nyt näkisi hyötyä auttamisen teostasi, uskot sen koituvan hyväksesi myöhemmin.

Kullakin kolmella tyylillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ei ehkä yllätä, että auttaja-profiilinen ihminen on näistä kolmesta ryhmästä useimmiten häntäpäässä, kun menestystä mitataan tehokkuutena ja etenemisenä työelämässä. Hänen oma työnsä kärsii, kun hän on aina valmis auttamaan muita. Hän saattaa jäädä pimentoon ylennyksissä ja palkankorotuksissa, koska ei pidä suurta meteliä osaamisestaan. Osa auttajista jää auttamisensa vangeiksi ja ovimatoksi hyväksikäyttäjille antamalla liikaa ja väsyttämällä itsensä.

Mutta mikä on sitten voittoisa strategia? Arjen kokemuksella voisi päätellä, että ottaja pötkii pisimmälle menestyksen tikapuilla. Siksi Grant tutkimusryhmineen yllättää. Myös kaikkein parhaiten työelämässä menestyneet ovat useimmiten antajia. ”Ne kalifornialaiset insinöörit, jotka olivat parhaita sekä laadullisissa että määrällisissä tuloksissa olivat niitä, jotka jatkuvasti antoivat kollegoilleen enemmän kuin ottivat”, kuvaa Grant.Tulokset olivat samoja tutkittaessa lääkäreitä ja myyntihenkilöstöä.

Antaminen osoittautui voittoisaksi strategiaksi.

Mutta mikä erottaa huonon ovimatoksi jäävän antajan menestyvästä antajasta? Menestyneillä antajilla oli yhtä paljon kunnianhimoa kuin ottajilla ja yhdistelijöillä. Mutta itseintressien lisäksi heillä oli myös vahva kutsumus kehittää muita, mikä ottajilta puuttuu. Hyvä antaja on valmis antamaan omastaan enemmän kuin saa, mutta pitää silti kiinni omista intresseistään ja voi valita, milloin, missä, miten ja ketä auttaa.

Avainsana antajan jaksamiseen on palaute. Antaja väsyy ja ajautuu burnoutiin, jollei näe työnsä tuloksia tai jollei hänellä ole kontaktia autettavaan. Siinä missä ottajalle motivaatioksi voi riittää kova palkka, antajaa palkitsee se, että näkee työnsä tulokset muissa. Mutta hän uupuu helposti, jos kokee, ettei voi tehokkaasti auttaa.

Se, että sinulla on mahdollisuus nähdä työsi vaikuttavuus muissa ihmisissä, toimii kuin ehkäisypilleri stressille ja burnoutille. Se pitää myös motivaatiosi tapissa. Auttamisen tuloksen näkeminen innostaa auttamaan lisää ja paremmin.

Niin ottajat, antajat kuin yhdistelijät voivat menestyä, kukin omalla tyylillään. Mutta antajan menestyksessä on jotakin hyvin erikoista ja ainutlaatuista: se leviää, tarttuu ja sen maine leviää.

Kun ottaja voittaa, joku toinen väistämättä häviää. Siksi ottaja usein herättää ympärillään kateutta ja jopa kostonhalua. Hän saa rangaistuksensa usein pahanpuhumisena tai ikävänä maineena verkostoissa. Kulku voi tyssätä, kun takana poltetut sillat tulevat tiellä vastaan.

Hyvä antaja on myös hyvä saaja: hän tekee kaikesta, meistä kaikista ympärillään parempia.

Vaikka antajalla ja ottajalla olisi yhtä suuret verkostot, antajat kykenevät tuottamaan pysyvämpää arvoa verkostojensa kautta. Jos asenteesi on auttaa muita ja olla tiiminrakentaja, maineesi nopeasti kasvaa ja sinulle avautuu yllättäviä ovia. Muiden kiitollisuus sinua kohtaan voi halkaista meriä teiltäsi. Monet töistä perustuvat tiedon ja osaamisen jakamiseen. Niissä verkostoissa menestyvät ne, jotka ovat valmiita antamaan omastaan.

Pysähdy hetkeksi ja mieti omaa rooliasi kotona, työssä, ystäviesi kanssa tai facebook-tykkääjänä. Mitä strategiaa noudatat – vaihteleeko se eri rooleissa?

Ajattelit ehkä alkavasi antaa sitten, kun sinulla on varaa ja aikaa, toisenlainen elämäntilanne tai kun olet ensin itse saanut maistaa menestystä. Entäpä jos se onkin toisinpäin? Juuri antaminen voi olla tiesi menestykseen.

Pesulanpitäjäsi Unna

Timanttipesula etsii vastausta kysymykseen, miten raha, aika ja talentti kannattaa sijoittaa hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden lisäämiseksi. Seuraa matkaa ja kirjaudu blogin tilaajaksi unnalehtipuu.com. Timanttipesula ilmestyy laajennettuna työ- ja sparrauskirjana syyskuussa 2016 (Talentum).

Lue lisää: Adam Grant: Give and take – why helping others drives our success. Penguin Books 2014.