Kuvittele, että hukkaisit jonkin itsellesi hyvin tärkeän esineen, esimerkiksi vihkisormuksesi tai isoäidiltä saamasi perintökorun. Vaikka niissä ei ole henkeä, koet tärkeän osan sinusta kadonneen. Entä jos koru olisi varastettu sinulta – sehän olisi kuin identiteettivarkaus?
Aivot tekevät meille temppujaan, ja saattavat mielessämme liimata fyysisiä kappaleita osaksi identiteettiämme, osaksi minuutta. Mielesi ei aina tee eroa sanan ”minä” ja ”minun” välille. Siksi saatat kokea, että minuus on yhtä kuin kehosi, mielesi, persoonallisuutesi, elämässäsi vaikuttavat ihmiset ja jopa roinasi. Shoppailu aiheuttaa erityisiä viboja silloin, kun takana on paha päivä, olet epäonnistunut tai stressaantunut. Kun koet, että identiteettiäsi on murjottu vastoinkäymisin, saatat yrittää paikata menetyksen tunnetta ostamalla jotakin, joka palauttaa sinut takaisin siksi persoonaksi, joka haluaisit olla. Hyvität ja paikkaat kolhittua egoa shoppailemalla. Ja ehkä yllättävintä, se tuntuu usein toimivan.
Tämä omistamisen ja minuuden yhteys on usein juurisyy shoppailuterapiaan. Jos koet, että jokin minuutesi osa on uhattuna, voit nopeasti täyttää aukkoa hankkimalla jotakin uutta – uuden paidan, varusteen, huulipunan tai cd:n. Ikävä kyllä, tämän terapian vaikutus on hyvin lyhytaikaista, siihen käyttämäsi raha on lopullisesti poissa.
Äärimaterialistinen shoppailija voi ostohuumassaan sokeutua sille, millainen ostaminen aidosti ruokkii hänen persoonansa ja arvojensa hyvää. Vaikka hän kuluttaisi miten paljon ja miten kallista tahansa, se ei tyydytä häntä, vaan jättää kylmäksi ilman kosketusta persoonan syvätarpeisiin.
Onnistuneen hankinnan kriteeri – erityisesti elämyksen ja kokemuksen ostajalle – on se, että se istuu hyvin persoonaasi. Olipa elämys kallis, huima, jännä tai erikoinen, se on virhehankinta ilman yhteensopivuutta persoonaasi. Älä siis osta benji-hyppyä minulle lahjaksi, koska en saa kicksejä korkean paikan kammostani. Superkalliin illallisen tai shampanjapullon ostaminen superpihille ystävälle ei sekään todennäköisesti kannattaisi, koska jo menyn hintojen silmäily asettaisi hänet arvojensa kanssa vaikeaan saumaan. Uskalla siis olla rehellinen itsellesi silloinkin, kun muut väittävät, että juuri tietynlainen elämys – olipa se sitten oopperaa, olympialätkää, joogakurssi tai vaikka luontoretki lähimetsään – on universaalisti ihmiselle hyväksi. Jos kokemus ei löydä kaikupohjaa sinusta, se jättää sinuun todennäköisesti yhtä tyhjän olon tunteen kuin rahan käyttäminen pinnalliseen tavaraan. Jo muutaman minuutin päästä sen arvo muistissa voi himmetä. Kalliit ja tavoitellut liput eivät tee tylsästä elämyksestä parempaa.
On tosin yksi hyvä syy poiketa säännöstä ja sanoa vahva kyllä ei-niin-kiinnostavalle tapahtumalle: hyvä seura. Ota riski.
Pesulanpitäjäsi Unna
Timanttipesula valkopesee ja linkoaa ajatuksia rahasta, ajasta ja talentista. Pesulanpitäjä on merkitystalouden, viestinnän ja varainhankinnan tekijä. Toisenlainen sijoitusopas Timanttipesula ilmestyy syyskuussa 2016 Talentumin kustantamana. Kirjaudu blogin seuraajaksi sivulla unnalehtipuu.com.
TIMANTTIPESULA 