Mitä jos elämäsi suurin pelko istuutuisi kahvilassa samaan pöytään kanssasi, osoittaisi tietävänsä kaiken elämästäsi ja auttaisi sinua voittamaan itsensä?
Kun kerroin ystäville siirtyväni (takaisin) kokopäiväiseksi yrittäjäksi, reaktiot vaihtelivat onnitteluista hiljaisuuteen tai toteamukseen: “Hui, miten uskallat? Aikamoista riskinottoa viittäkymppiä lähestyvältä suurperheelliseltä.” Yhä edelleen yrittäjyyteen sisältyy niin mystifiointia, glorifiointia kuin vahvaa menettämisen pelkoa. “Olen itsekin ajatellut yrittäjyyttä, mutta törmännyt siihen, että minulla on hyvin vahva turvallisuudentarve, joka liittyy säännöllisiin tuloihin”, ovat monet sanoneet.
Useimmat peloista liittyvät turvattomuuteen, joka puolestaan linkittyy rahaan.
Viime viikolla teimme haastatteluja naisista ja taloudesta. Toistuvia vastauksia olivat seuraavat: “Sijoittaisin, mutta en koe, että minulla olisi tarpeeksi tietoa.” “Olen jo pitkään miettinyt, että voisin ryhtyä säästösijoittamaan, mutta pelkään, että siinä voi menettää kaiken”. Mikä hämmästyttävintä, nämä vastaukset tulivat usein naisilta, jotka olivat suorittaneet kauppakorkean tai opiskelleet liiketaloutta. Jokaisella meistä on omat pakohuoneemme, joilla perustelemme tekemättä jättämistä.
Tuoreessa elokuvassa “Kaikenkattava kauneus“ mainostoimiston pomo Howard on jo vuosia paennut lapsensa kuoleman aiheuttamaa tuskaa, ja tiputtelee postilaatikkoon kirjeitä Ajalle, Rakkaudelle ja Kuolemalle – ilman osoitetietoja. Howardin työkyky on ollut lähes nollassa jo pitkään, ja kollegat päättävät auttaa palkkaamalla kolme näyttelijää, jotka ilmestyvät keskelle pomon arkea Aikana, Rakkautena ja Kuolemana. Omassa pään sisäisessä pakohuoneessa elävä pomo uskoo hahmot todeksi, käy heidän kanssaan keskustelua ja aloittaa näin matkan pakohuoneistaan takaisin todellisuuteen. Howardin pakohuoneita olivat suru ja katkeruus.
Mitkä ovat sinun pakohuoneitasi, joihin vetäydyt välttelemään sitä, minkä tekemisen elämässäsi kokisin tärkeäksi – tai jopa kutsumukseksi? Jollekin pakohuoneesta ulostulo voi olla hyppy yrittäjäksi, oman talentin laajempi hyödyntäminen, taloudellista turvallisuutta lisäävien taitojen oppiminen tai rimpuilu eroon mahdottomasta ihmissuhteesta.
Tässä onkin paradoksi: Ainut tapa testata omaa potentiaaliaan on kokeilla sitä käytännössä. Ainut tapa lisätä tietoa on opetella lisää. Ainut tapa kokeilla elämän kantavuutta on heittäytyä sen syliin. Ainut tapa voittaa pelkonsa on nimetä se oikealla nimellään, käydä sen kanssa pään sisäisillä treffeillä.
Kolme vuotta sitten tein uudenvuodenlupauksen itselleni: otin tavoitteeksi työstää muutamia pitkään vaivanneita pelkojani, jotka estivät muutosta. Valehtelematta voin sanoa, että se päätös tuottaa nyt paljon hyvää. (Eikä pienimpänä yrittäjäksi siirtyminen).
Sen päätöksen seurauksena nousin myös takaisin hevosen selkään 25 vuoden tauon jälkeen. Se vaati nöyrtymistä: ilmoittauduin uudelleen alkeiskurssille, jossa nuorin kurssitoveri oli minua 40 vuotta nuorempi. Kun viime keväänä menimme yhdessä täyttä laukkaa metsässä, oli ihan voittajaolo.
Pesulanpitäjäsi Unna
Pesulanpitäjä Unna Lehtipuu on viestinnän ja merkitystalouden tekijä, joka valkopesee ja linkoaa käsityksiä rahasta, ajasta ja talentista. Käsittelyssä on kaikki lailliset pääomat. Matkaa voit seurata FB-ryhmissä Talousklubi ja Talousklubi Isosisko (K-40), sekä Lehtipuun kirjoista Timanttipesula – sijoita elämäsi fiksusti (2016 Talentum), Rikastamo – elämäsi tärkeimmät rahapäätökset (2019) ja Sijoittajaksi 7 päivässä (Alma Talent 2019). Yhteydenotot Viestintätoimisto Framillan kautta.
TIMANTTIPESULA 