Autosta luopuminen lisää aasinlantaa ja kirkastaa tähdet

Heinäkuinen aamuruuhka Hydran satamassa: kymmenien aasien selkään lastataan vesipulloja, tiiliä, stereolaitteita, lipasto ja meloneita. Kauppias kiikuttaa vielä kuorman päällimmäiseksi laatikollisen Bacardi-rommia. Aasit ja hevoset kantavat rinteillä sijaitseviin taloihin ja kylän ravintoloihin kaikkea, mitä saaren asukkaat ja turistit tarvitsevat – tai kuvittelevat tarvitsevansa.

Kreikan saari Hydra on oiva kokeilu siitä, mitä elämä olisi ilman autoja. Saarella moottoriajoneuvot ovat kiellettyjä. Sen sijaan noin 2000 vakituisen asukkaan kanssa saarta asuttaa 500 aasia ja liuta hevosia. Omat peppulihaksetkin saavat täällä aivan uuden ulottuvuuden: kesätaloomme pitää nousta satamasta 270 kiviporrasta. Puolivälissä pitää jo pitää läähätystauko 37 asteen kuumuudessa.

Aivan ilman moottorimelua ei Hydrallakaan pärjää, siitä pitävät huolen vesitaksit ja laivat, jotka kuljettavat kansaa kivikkoiselta rannalta toiselle tai parintunnin matkan takaisin pölyiseen Ateenaan.

“Täällä täytyy olla paljon aasinkakankerääjiä”, toteaa kuopukseni kun väistelemme aasinlantaa marmoriportailla (joka muuten siivotaan yllättävän nopeasti). Kyllä.

Kun luopuu itsestäänselvyydestä kuten autosta, saa jotakin muuta odottamatonta tilalle. Hydrassa se on aasinlanta, kavioiden kepeä kopina varhaisessa aamussa, kukon raikas laulanta, huimaava valo ja välillä hulluina soivat pikkukappeleiden kellot. Ja kirkkaampi tähtitaivas kun pakokaasut eivät himmennä taivasta, väittävät paikalliset. Ja ehkä merkittävintä: Ilman autoa ihmiset hakeutuvat asumaan likelle toisiaan ja talot kyhnyttävät toistensa kainalossa, koska autot eivät kasvata välimatkaa. Vain pienet kiviporraskujat kuljettavat tuulta niiden välissä. Näin arjen vauraus muuttaa muotoaan.

Ei ihme, että Leonard Cohen herkistyi juuri täällä säveltämään ikivihreitään. Hänen entisen talonsa parveke katsoo rinteeltä suoraan kohti satamaa ja Egeanmeren ulappaa. Hänelle Hydran vuodet olivat tuottavia: runoutta, kirjoja, lauluja ja rakkauden löytyminen. Talon ostoa Hydralta Cohen kommentoi aikoinaan: “Elämän vuodet kuluvat niin nopeasti ja menetämme aikaa pohtimalla, uskallammeko tehdä sitä tai tuota. On hypättävä, on yritettävä, on tartuttava tilaisuuteen.”


Kun arjestaan riisuu itsestäänselvyyksiä, voi rikastua yllättävällä tavalla. Sitä voi kutsua myös paastoksi. Kaikki se, mitä en välttämättä tarvitse, mutta joka täyttää arkeni äänillä, melulla, surinalla ja kiireellä, estää näkemästä ja tekemästä jotakin muuta, ehkä vielä arvokkaampaa.

”Tule jo, äiti, kävele nopeammin”, kirittää poikani portaissa. Hetken kuluttua valkoiset portaat jo nielevät meidät ja kiireen.

Pesulanpitäjäsi Unna

Unna Lehtipuu on viestinnän tekijä ja tietokirjailija viestintätoimisto Framillassa sekä varallisuusvalmentaja Varallisuusakatemiassa. Blogissaan hän valkopesee ja linkoaa kaikkia laillisia pääomia – erityisesti rahaa, aikaa ja talenttia. Sijoitusopas Timanttipesula – sijoita elämäsi fiksusti ilmestyi kirjana lokakuussa 2016. (Talentum Pro). Saat sen tästä linkistä kesähintaan suoraan kustantajalta. https://shop.almatalent.fi/liiketoiminta/sijoittaminen/timanttipesula.html
Liity Timanttipesulan seuraan myös Facebookissa (Timanttipesula), johon päivitämme ajankohtaisia artikkeleita ja keskustelua sijoittamisesta sekä tietoa tapahtumista.